Syvä laskimotukos – hoito

 

LMWH annokset laskimotukoksessa

Enoksapariini (Klexane/Inhixa) 

1 mg/kg x2 s.c.   

Daltepariini (Fragmin) 

100 ky/kg x 2 s.c.  

Tintsapariini (Innohep) 

175 KY/kg x1 s.c.: 

< 60 kg 10 000KY 

60-80kg 14 000KY 

> 80kg 18 000 KY 

 

Huom. hoidon seuranta Anti-FXa-mittauksin (jos hoito pitkittyy > 5vrk tai suuri vuotoriski): 

Tavoite: Anti-FXa 0. 0.5  ennen seuraavaa pistosta 

 

Peroraalinen antikoagulaatiohoito laskimotukoksessa. Ks. myös lääkeaineinteraktiot.

Taulukko jatkuu oikealle ->

SYVÄ LASKIMOTUKOS JA KEUHKOEMBOLIA

Apiksabaani  

Eliquis  

Edoksabaani  

Lixiana  

Dabigatraani  

Pradaxa  

Rivaroksabaani  

Xarelto  

Varfariini  

Marevan  

ALOITUS ANNOS

10mg 1x2 

7 vrk 

60mg 1x1 

5 vrk LMWH 

hoidon jälkeen 

150mg 1x2 
5 vrk LMWH 

hoidon jälkeen 

15mg 1x2 
3 vko 

5mg tai 3mg kahtena päivänä, sitten INR mukaan 

JATKOANNOS

6kk ajan aloitusannostelun jälkeen

5 mg x 2

60 mg x 1

150 mg x 2

20 mg x 1

1x/pvä, INR pohjalta

PROFYLAKSIA-ANNOS

>6kk hoidon aloituksesta

2,5 mg x 2

60 mg x 1

150 mg x 2

10 mg x 1 (harkitse 20 mg x 1 komplisoituneissa tapauksissa

1x/pvä, INR pohjalta

eGFR 30-50 ml/min

Normaali annos

Alennettu annos

30 mg x 1

Alennettu annos

110 mg x 2

Normaali annos, harkitse 15 mg x 1 korkeassa vuotoriskissä

Normaali annos

eGFR 15-30 ml/min

Normaali annos

Alennettu annos

30 mg x 1

Ei

Normaali annos, käyttö vain harkiten, harkitse 15 mg x 1

Normaali annos

≥ 80 v

Normaali annos

Normaali annos

Alennettu annos

110 mg x 2

Normaali annos (harkitse alennettua annosta, jos muita vuotoriskejä)

NOAC turvallisempi

 ≤ 60 kg

 

Normaali annos

Alennettu annos

30 mg x 1

Normaali annos

Normaali annos

Normaali annos

Korvattavuus

SLT / KE

 

 

 

Peruskorvaus

Peruskorvaus 6kk ajan reseptimerkinnällä, peruskorvaus >6kk hoitoon B-lausunnolla (Kela 379)

Peruskorvaus

Peruskorvaus

Peruskorvaus

 

  • Potilailla, joilla on ohimenevä vaaratekijä (leikkaus, immobilisaatio, akuutti sairaus), hoidon kesto on vähintään 3 kuukautta, mutta pidempää estohoitoa tulee harkita
    • Uusimman tutkimustiedon mukaan ohimenevänkin syyn jälkeen, pitkäaikainen pieniannoksinen estohoito apiksabaani 2.5mgx2 vähentää uuden tukoksen riskiä 87% 12kk aikana  verrattuna lumelääkkeeseen (1.3% vs. 10%) ilman vakavien verenvuotojen lisääntymisen riskiä (Piazza G ym NEJM 2025). Lievät verenvuodot lisääntyivät (4.8% vs. 1.7%).
  • Potilailla, joilla on ensimmäinen idiopaattinen tukos, hoitoaika on vähintään 6 kuukautta, mutta pidempää estohoitoa tulee harkita
    • Jos vuotoriski on pieni, tulee harkita pysyvää hoitoa 
    • Jos tukos on ollut henkeä uhkaava, tulee harkita pysyvää hoitoa 
  • SLT:n ja KE:n sairastaneista 10% sairastuu uuteen tukokseen 12kk kuluessa ja 30 % 5 vuoden kuluessa 
    • Valtaosa uusiutumisista ilmaantuu ensikuukausina AK-hoidon lopettamisen jälkeen 
    • Kaikille potilaille, joilla AK-hoitoa ei jatketa ≥ 6kk, suositellaan estohoitoon ASA 100mgx1 
    • Jos potilaalla todettu idiopaattinen SLT/KE, eikä potilaalla ole pysyvää AK-hoitoa, on riskitilanteissa suositeltava 1kk tukosprofylaksi (esim. suuri leikkaus) 
  • Tee B-lausunto suorasta antikoagulantista ≥ 6kk hoitoon (Kela 379) 
Altistava tekijä  Kesto 
Ensimmäinen tukos potilaalla, jolla on tilapäinen altistava tekijä (esim. leikkaus, trauma, immobilisaatio, hormonaalinen ehkäisy tai hormonikorvaushoito, raskaus)  3 kk 
Ensimmäinen tukos ilman altistavaa tekijää
Ei vuotoriskiä 
Vähintään
6 kk
Vuotoriski 3kk
Ensimmäinen tukos potilaalla, jolla on esimerkiksi jokin seuraavista pysyvistä vaaratekijöistä: 
  • aktiivinen syöpä
  • fosfolipidivasta-aineita toistetuissa laboratoriomäärityksissä (3 kk välein) 
  • hyytymistekijä V:n tai II:n homotsygoottinen geenivirhe 
  • antitrombiinin tai proteiini C:n pysyvä vajaus 
  • proteiini S:n pysyvä vajaus ja laskimotukokset lähisuvussa 
  • kahden tai useamman trombofilian yhdistelmä 
  • yksilöllisen arvion mukaan, jos muu pysyväisluonteinen riskitekijä
Pysyvä* 
Ensimmäinen henkeä uhkaava tukos ilman altistavaa tekijää  Pysyvä* 
Ensimmäinen tukos ilman altistavaa tekijää epätavallisessa paikassa (esim. vatsan alueen laskimoissa, sinuslaskimotukos)    Pysyvä* 
Toistunut tukos ilman altistavaa tekijää  Pysyvä* 


*Antikoagulaatiohoidon turvallisuutta ja sopivuutta arvioidaan säännöllisin seurannoin. Esimerkiksi merkittävän verenvuotokomplikaation jälkeen hoidon jatko arvioidaan tapauskohtaisesti. Muokattu lähteestä: Käypä Hoito, Duodecim

  • Tyypillinen SVA SLT:n jälkeen (huomioi ammatin fyysisyys) 
    • Distaalinen tukos 1-2 vko 
    • Proksimaalinen tukos 3-4 vk 
  • Jos raajassa on selvä turvotus, alkuvaiheessa käytetään joustavaa kierresidosta turvotuksen vähentämiseksi ja laskimopaluun parantamiseksi. 
  • Ak-hoidon aloittamisen jälkeen potilas saa liikkua 
  • Potilasta ei tarvitse ottaa sairaalahoitoon, jos:
    • yleistila on hyvä
    • AK-hoito on aloitettu
    • Komplikaatioita (massiivi turvotus, raajan vitaliteetti uhattuna, epäily KE:stä) ei ole 
  • Sopiva kipulääke on Parasetamoli/Panacod 
  • Raskaana olevien SLT hoito aloitetaan sairaalassa. Ks. Raskaus 
  • Hoitosukka vähentää turvotusta tai kipua 
    • yleensä puristusluokka 2 ja polvimitta 
    • Sukka puetaan aamuisin sängyssä alaraajan ollessa kohoasennossa 
  • Kajoavan hoidon kriteereinä nivussiteen yläpuolelle ulottuva (iliofemoraalinen) ja vaikeaoireinen (kipu ja turvotus) tukos 
  • Kajoavan hoidon vaihtoehtoja ovat
    • paikallinen liuotushoito
    • mekaaninen/farmakomekaaninen trombektomia
    • kirurginen trombektomia 
  • Paikallista trombolyysihoitoa harkitaan nivussiteen yläpuolelle ulottuvassa SLT:ssa, kun 
    • tukos on vaikeaoireinen ja raaja on vahvasti turvoksissa ja 
    • oireet ovat kestäneet enintään 2 viikko 
  • Kajoava hoito saattaa estää postromboottisen syndrooman (PTS) syntymistä nivustason yläpuolisessa vaikeassa tukoksessa
  • Trombolyysihoitoa harkitaan myös vastaavanlaisissa yläraajatukoksissa 
  • Päätös trombolyysihoidosta voidaan lykätä seuraavaan päivään, ellei raajan vitaliteetti ole uhattuna 
  • LMWH käytetään AK-hoitona kunnes hoitopäätös on tehty 
  • Konsultoi kajoavasta hoidosta verisuonikirurgia, joka suunnittelee hoidon toimenpideradiologin kanssa 
  • Jos tukos uusiutuu AK-hoidon aikana, pohdi onko kyseessä todellinen uusiutuminen vai vanhan jäänne? 
  • Voiko taustalla olla: 
    • huono hoitomyöntyvyys (tarkista e-reseptit: onko haettu lääkkeet?)
    • maligniteetti 
    • fosfolipidivasta-ainesyndrooma 
  • Jos tukos uusiutuu adekvaatin p.o. AK-hoidon aikana, harkitse siirtymistä 1kk ajaksi LMWH:iin hoitoannoksella anti-FXa mittausten ohjaamana 
  • Jos tukos tulee LMWH-hoidon aikana, mittaa anti-FXa ja pyri hoitoalueen yläreunaan tai sen yli (0.5U/ml) 
    • Suora antikoagulantti on tutkimuksissa ollut tehokkaampi estämään uusintatukoksia kuin LMWH
  • Ensimmäisen proksimaalisen SLT:n sairastaneille 13%:lle ja kaikista SLT-potilaista  
    • 30%:lle kehittyy 2v kuluessa lievä 
    • 10%:lle keskivaikea  
    • 3%:lle vaikea posttromboottinen oireyhtymä (PTS), eli laskimotukoksen aiheuttama syvien laskimoläppien vaurio. 
  • Lievä PTS aiheuttaa alaraajan pigmentaatiota 
  • Keskivaikea PTS turvotusta tai kipua  
  • Vaikea PTS runsaasti oireita ja säärihaavoja 
  • PTS:lle altistaa SLT:n proksimaalinen sijainti, saman raajan toistuva tukos, oireiden jatkuminen diagnoosin jälkeen ensimmäisen kuukauden ajan, lihavuus, korkea ikä, naissukupuoli ja heikosti toteutunut ak-hoito 
  • Kajoava hoito saattaa estää PTS:n syntymistä nivustason yläpuolisessa vaikeassa tukoksessa 
  • Rutiininomaisesta lääkinnällisen hoitosukan käytöstä ei ilmeisesti ole hyötyä PTS:n estossa, mutta se voi vähentää turvotusta tai kipua

Diagnoosi 

  • Usein suonikohjuihin liittyvä pinnallisten laskimoiden tromboosi ja yleensä myös seinämän inflammatorinen tulehdus 
    • Tromboflebiitille altistavia tekijöitä ovat laskimon intiman vaurio, hidastunut laskimovirtaus ja lisääntynyt hyytymisalttius.  
    • Voi esiintyä ilman altistavaa tekijää 
    • Harvoissa tapauksissa liittyy vaskuliitteihin 
  • Affisioituneella suonialueella  
    • Kipua, punoitusta ja turvotusta 
    • Laskimo on kova ja aristava. 
    • Laajoissa flebiiteissä todetaan kuume ja CRP:n lievä nousu 
  • ≥ 5cm mittaisista pinnallisista laskimotukoksista 20% etenee syväksi laskimotukokseksi ja 4% KE:ksi 
  • Uä on aiheellinen diagnoosin varmistamiseksi ja SLT:n poissulkemiseksi 
  • FIDD:n mittaamisesta ei ole hyötyä pinnallisen ja syvän laskimotukoksen erotusdiagnostiikassa. 
  • Syvien laskimoiden affisioituminen on todennäköisempää, jos tromboflebiitti on polven yläpuolisella alueella, erityisesti reiden yläosan alueella, tai pohkeen yläosassa 
  • Lihaslaskimotukos ei ole pinnallinen tukos vaan hoidetaan kuin distaalinen syvä laskimotukos

Hoito 

  • Hoito ainakin suuren riskin potilaille, jos  
    • tromboflebiitti on pituudeltaan >5cm tai 
    • <3cm etäisyydellä nivustaipeen safenofemoraalijunktiota 
  • Hoidon kesto on 6 vkoa 
  • Ensijaisena hoitona on Rivaroksabaani (Xarelto) 10mg 1x1 
  • Toissijaisesti enoksapariini (Klexane/Inhixa) 60mg 1x1 sc. tai fondaparinuuksi (Arixtra)2,5mg 1x1 sc. 
  • Raskaana olevalla potilaalla:
    • Hoitona 2 viikon hoitoannoksinen LMWH 
    • Loppuraskauden ajaksi normaali profylaktinen LMWH  annos 
    • Herkästi alaraajan kaikututkimus, jos epäily trombin etenemisestä
  • Rinnalla paikallisesti Trombosol/NSAID-voiteet  
  • Jos AK-hoidon kriteerit eivät täyty 
    • Paikallishoito ja NSAID po/paikallisesti 
  • Liikkuminen on sallittua ja suotavaa