Mahdollisia syitä munuaisvauriolle
- Nefrotoksiset lääkkeet (esim. NSAID, etenkin koksibit)
- Postrenaalinen obstruktio
- Kuivuma
- Infektio
- Koholla oleva vatsa-ontelon paine
- Koholla oleva laskimopaine
Hypovolemian kehittyminen diureettihoidon aikana
- Koenesteytys (esim. 300-500 ml ringer/ 30 min)
- Tilapäinen diureettiannoksen keventäminen
- UÄ auttaa erotusdiagnostiikassa (hypovolemia vs laskimopaine koholla): Alaottolaskimon koko (norm. 21 mm) ja hengitysvaihtelu (norm. yli 50 %)
- Hypotonia (SAP < 90 mmHg) ilman hypovolemiaa
- Tilapäinen MRA/ACE/ATR/ARNI hoidon keventäminen/tauotus
- Onko verenkierron minuuttitilavuus (CO) riittävä?
- CO = iskutilavuus x syketaajuus
- Diastolisessa ja sydämen oikean puolen vajaatoiminnassa vasemman kammion iskutilavuus jää usein pieneksi, jolloin riittävän minuuttitilavuuden tuottamiseksi voidaan tarvita tavanomaista korkeampaa syketaajuutta (CO = SV x HR) esim. 80-100/min
- Jos potilaalla on vaikeat kongestiolöydökset (etenkin keuhkoödeeman hoidossa), tarvitaan eGFR-tasosta riippumatonta nesteenpoistoa (furosemidi)
- Lue lisää: Kardiorenaalisen oireyhtymän ennuste ja hoito
- Ultrafilraatiota voi harkita potilaalle, joilla refraktaari (hoidolle reagoimaton) kongestio
- Diureettipohjaiset strategiat ovat tehottomia
- Hemodialyysiä pitää harkita potilailla, joilla on hoidolle reagoimaton hypervolemia ja akuutti munuaisvaurio tai vaikea muuhun hoitoon reagoimaton hyperkalemia
- Molemman hoidon toteutuksen osalta tehdään akuutissa tilanteessa teholääkärin konsultaatio
- Kroonisessa tilanteessa tehdään nefrologin konsultaatio
- SGLT2 lääkkeiden on todettu estävän munuaisten vajaatoiminnan etenemistä ja niiden aloittamista tulee harkita, jos potilas ei ole hemodialyysissa
- ACE/ATR estävät myös munuaisfunktion alentumista
- Keskeistä on sopiva diureettiannos hypovolemian välttämiseksi
- Hyperkalemian hoito lääkkeellisesti
