Munuaiset

Mahdollisia syitä munuaisvauriolle

  • Nefrotoksiset lääkkeet (esim. NSAID, etenkin koksibit)
  • Postrenaalinen obstruktio
  • Kuivuma
  • Infektio
  • Koholla oleva vatsa-ontelon paine
  • Koholla oleva laskimopaine 

Hypovolemian kehittyminen diureettihoidon aikana

  • Koenesteytys (esim. 300-500 ml ringer/ 30 min)
    • Tilapäinen diureettiannoksen keventäminen
    • UÄ auttaa erotusdiagnostiikassa (hypovolemia vs laskimopaine koholla): Alaottolaskimon koko (norm. 21 mm) ja hengitysvaihtelu (norm. yli 50 %)
  • Hypotonia (SAP < 90 mmHg) ilman hypovolemiaa
    • Tilapäinen MRA/ACE/ATR/ARNI hoidon keventäminen/tauotus
  • Onko verenkierron minuuttitilavuus (CO) riittävä?
    • CO = iskutilavuus x syketaajuus
    • Diastolisessa ja sydämen oikean puolen vajaatoiminnassa vasemman kammion iskutilavuus jää usein pieneksi, jolloin riittävän minuuttitilavuuden tuottamiseksi voidaan tarvita tavanomaista korkeampaa syketaajuutta (CO = SV x HR) esim. 80-100/min
  • Jos potilaalla on vaikeat kongestiolöydökset (etenkin keuhkoödeeman hoidossa), tarvitaan eGFR-tasosta riippumatonta nesteenpoistoa (furosemidi)
  • Lue lisää: Kardiorenaalisen oireyhtymän ennuste ja hoito
  • Ultrafilraatiota voi harkita potilaalle, joilla refraktaari (hoidolle reagoimaton) kongestio
    • Diureettipohjaiset strategiat ovat tehottomia
  • Hemodialyysiä pitää harkita potilailla, joilla on hoidolle reagoimaton hypervolemia ja akuutti munuaisvaurio tai vaikea muuhun hoitoon reagoimaton hyperkalemia
  • Molemman hoidon toteutuksen osalta tehdään akuutissa tilanteessa teholääkärin konsultaatio
  • Kroonisessa tilanteessa tehdään nefrologin konsultaatio
 
  • SGLT2 lääkkeiden on todettu estävän munuaisten vajaatoiminnan etenemistä ja niiden aloittamista tulee harkita, jos potilas ei ole hemodialyysissa
  • ACE/ATR estävät myös munuaisfunktion alentumista 
  • Keskeistä on sopiva diureettiannos hypovolemian välttämiseksi
  • Hyperkalemian hoito lääkkeellisesti